H e t k i e n h e l m i n a u h a
Pujotan helmiä hetkien lankaan.
Lahjaksi mulle ne soi ikuisuus.
Enemmän sain, kuin nyt tajuankaan.
Jokainen päiväni armo on uus.
Toisissa helmissä väri on musta.
Toisissa kirkkaus kimmeltävin.
Joissakin purppuran punerrusta.
Kaikissa loiste on ihmeellinen.
Aina en ymmärrä nauhaani lainkaan.
Kysyvin katsein vain kummastelen.
Tuonkin mä tuohon, mistä sen sainkaan?
Itse kaikkia toivonut en.
Kuitenkin näin on mun nauhani parhain.
Viisaus suuri, kun järjesti sen.
Hetkeni herkät myöhään ja varhain
kantavat helmiä ikuisuuden.
S i l l o i n e n n e n . .
Klikkaamalla kuvaa pääset lukemaan Silloin ennen - kansion kommentteja,
näin saat myös mahdollisuuden osallistua keskusteluun.
Toivottavasti kuvat puhuttelevat sinua tuoden esiin muistikuvia,
- ajatuksia menneiltä ajoilta -
Eläydytään aidosti - ei tallata tarinoita!
♦ ♥ ♦
